Melkein tekisi mieli sanoa, että lyödään vaikka vetoa ettei tämäkään blogi kauaa pystyssä pysy. Jokin aika sitten kyselin ihmisiltä, miten rajaisin aiheeni, mutta koska vastaukset olivat epäselviä, päätin olla rajaamatta. Tänne voin siis kirjoittaa minkälaista shittiä tahansa, joten... poistamisen vaara on suuri. 

Tekee taas mieli kirjoittaa, mutta tiedän etten saa tekstiä aikaiseksi. En sellaista kuin minä sen vaadin olevan. Ärsyttää, kun en ole tarpeeksi hyvä kirjoittaja ja pahin kriitikkoni on tässä näin, peilistä heijastuva kuvajainen. Olen aivan liian perfektionisti ja aivan liian itsekriittinen.

Valituksesta kukkaruukkuun: menen keittämään kahvia. Tämä oli oikein loistava merkintä, sillä tässä tuli esille blogini nimen merkitys elämässäni. Jos mä en ajattele kirjoittamista, ajattelen kahvia, jos mä en ajattele kahvia, ajattelen kirjoittamista. Pahimpina hetkinä mielessäni on molemmat.